Ahdistus painaa kaulalle otteensa, tuntuu kuin se tukehduttaisi minut.
s
Seisoin sateessa silmät auki kohti pimeätä taivasta, ei tähtiä, tummia pilviä ja isoja pisaroita tippui kasvoille. Tuijotin ja tuijotin. Imin kaiken voiman itseeni, jotta jaksaisin taistella. Kauneudesta. Kaikesta siitä mitä haluan.
s
Sinä tiedät että meidän matka ei ole ikuinen, olet tiennyt sen koko yhdessä olon ajan. Emme ole ikuisia, olemme vain hetki, pieni hetki tässä maailmassa, jota vastaan yritämme taistella.
Pienen pieni hetki.
Vaikka loukkaannuitkin sanoistani, tarkoitin niitä, jokaiseen pilkkuun asti.
En vain tiedä miten asian voisin ilmaista, ei kait sille ole mitään oikeata tapaa?
Kuten sanoin, ennemmin kuolen kauneuteen kun rumuuteen.
Jepp. Hyvä kun on ihmisiä jotka ymmärtää tän kanssa.
VastaaPoista