When the angel leaves beside

Kaikki romahtaa niskaan.

Sain tyttöystävältä niin ystävällistä viestiä. Mutta kait se vaan on tosi asia että olen itsekäs paska kusipää idiootti.

"Kyllä. Ollaan keikan alkua oottamassa ja ahdistaa iha vitusti. Mut eihän tämä suo kiinnosta ellei mitään painoon liittyvää mainita..Täs kuluttaa kaloreit mut onko täs sittenkää järkee? Ei."

Luen tota uudelleen ja uudelleen. Minkä minä sille voin että en ole täydellinen? Minkä minä voin sille että en aina osaa ilmaista itseäni oikein? Minkä minä sille voin että en osaa tukea aina oikein? Pitääkö mun olla joku superman että kelpaan juuri tälläsenä? Multa on aina odotettu et olen jotenki upea terapeutti ja kuuntelia, just sellanen vitun oikeanlainen kun muut haluaa. Kyllä minun pitää muilta sieltää kaiken laista vitun paskaa. Mutta heti kun mie sanon jotain niin vedetään herneet nokkaa eikä puhuta mitään. Epäreilua!

Olen aina yrittänyt olla hyvä, kiltti muille, hyvä kuuntelia, täydellinen auttaja, mutta kun saa joka helvetin kerta vaan negatiivista palautetta niin miksi välittäisin? Juuri tämän takia en halua päästää ihmisiä lähelleni, koska aina sattuu, joka ikinen kerta. Olen taas päästänyt ihmisen liian lähelle minua.

Haluan takaisin siihen mitä olin ennen. Haluan vain olla minä, enkä mikää täydellisyyden tavoittelia, joka nauroi muiden pilkallisille sanoille. Mutta nytten, olen vain heikko kasa keskellä pimeää. Minun päälläni vain tallotaan ja syljetään. Olenko minä ihmisille muuta kun kuuntelia.

Kyllä minäkin asioitani puran ihmisille. Mutta taidanpa pitää suuni nykyään kiinni, vedän kaiken itseeni sisälle, en puhu, en pukahda. Hymyilen ja puhun kaikesta mukavasta. Jos ihmiset todellakin näkee minut noin itsekkäänä kusipäänä, niin onko minulla vaihtoehtoja?

Palaan siihen että minä kuuntelen ja en puhu omista asioistani. Mutta silloinkaan ei olla tyytyväisiä, silloinkin valitetaan että olen liian sulkeutunut.

Sattuu aivan liikaa. Haluan vain olla minä. Mutta olen menettänyt minuuteni jonnekkin.

Olen vain ihminen.

Olen niin yrittänyt olla hyvä muille. Kiltti ja tukea. Mutta jollei se riitä, en voi sille mitään.

Olen niin väsynyt. Mietin tässä et miksi elän jos elämä on vaan näin vaikeata. Koska minulla on ystävä, upea sellainen elämässäni. Sain sinut takaisin. Nyt olemme saaneet yhteisen puhekielen uudelleen, ja sinulle voin puhua mistä vaan.

Tekisi niin mieli tarttua terään ja viiltää ranteeseen. Mutta sitä en tee. Haluan elämäni takaisin. Sen minkä kadotin 11 vuotiaana. Mutta ensin vähän laihdutan. Jotta minusta tulee säteilevän kaunis. Sitten voin ainakin sanoa että minusta on johonkin.

Sitten sinäkin huomaat että minusta on johonkin.