Silent despair

What if there's no sun shining after the rain?

What if there's no laughter to conquer the pain?

I don't wanna crawl in this silent despair

Eilen sitten olikin kirjoitus tauko. En jaksanut kirjoittaa, puhumattakaan raahautua koneelle. Itse raahauduin äsken. Miettimään tänne mistä helvetista saisin itsekuria. Elämä ei ole muuta kun laihduttamista,ahmimista,kaloreita ja painoa.

Tänäänkin kaikki meni niin perseelleen kun suinkin vain voi mennä. Äiti oli jättänyt rahat ja oli pyytäny et menen kauppaan ostamaan maitoa, no ostin maitoa, mutta ostin 10€ edestä ruokaa, pitsoja, hampurilaisia,limua, lasagnea. Tulin kotiin melkein juosten, heivasin maidot jääkaappin ja aloin syömään, söin ja söin. Nytten tuntuu että vatsa halkee, olen ihan turvonnut. Ihan turvonnut.

Illalla pihahti päästä savu aika korkeelle. Olin menossa suihkuu ja vaa'alle, kunnes tajusin että rakas äitinikin käyttää vaakaa, iski pieni vitutus. Tajusin että en voi raahata sitä vaakaa osastolle. Ei minulla ole varaa ostaa omaa vaakaa. Kaikki rahat mennyt melkeinpä syömiseen. Vitutus aste niin kuussa kuin voi vaan olla.

En voi olla 5 päivää punnitsematta itseäni, tosin siinä olis se että näkis kuinka on kilot karissu, mut saisin jonkun hermoromahduksen osastolla yksinkertaisesti. Ei toimi mulla. Ei mun pää kestäis sitä. Toki osastolla on vaaka, mutta sekin kansliassa ja hoitaja aina kirjaa tuloksen. Tekisi mieli huutaa perkelettä niin kovaa kun nielusta lähtee.

You'll never reach it,

Every step I'm taking,

Every move I make feels

Lost with no direction

My faith is shaking but I

Got to keep trying

Got to keep my head held high