lauantai 1. elokuuta 2009

Istun tietokoneen ääressä, tuijotan ulos.
Etsien jotain kiinnepistettä jota katsoa.
Minunhan piti hallita kaikki, minullahan piti olla kaikki hanskassa.
Nytten kaikki, koko se totuus on iskenyt päin näköä, kuin kirkkaalta taivaalta.
Seison pimeässä tilassa, ilman valoa, ilman avainta, kysymyksellä mistä pääsen ulos?
Kukaan ei osaa kertoa, kukaan ei osaa sanoa. Pelkkiä sanoja, lauseita, tyhjiä sellasia.
Miten ihminen voi olla niin loistavasti tunteiden vietävänä? Miten ihminen voi olla niin tunteidensa manipuloitavana?
Tunnen olevani niin heikko, niin voimaton, että en jaksa edes kävellä. Saati olla sosiaalinen.
Haluaisin vain hengittää, pitää yllä elintoimintoja.
Kun katselen ympärilleni ihmisiä, kaikki tuntuu niin vapailta, niin onnellisilta. Tunnen heidän vierellään suunnatonta heikkoutta, olen ihmismassan keskellä huudan apua, mutta kukaan ei kuule, olen hiljaa, vaikka huudan. Kiljun. Kiljun ja huudan. Mutta kukaan ei kuule.
Nytten istun, vaaleanpunainen yöpaita päällä, yrittäen olla normaali, niinkuin muut. Olen vain tyttö joka ei muista osoitettaan takaisin. Olen vain tyttö jolla ei ole voimia.
Tyttö joka haluaa taistella ongelmiaan vastaan, mutta samalla sisäistää sen faktan että ei näillä voimilla. Ei tällä uskolla.
Olen kuin sätkynukke venyteltävissä, olen tunteiden repimä riekale paidasta. Riekale joka ei löydä entiseensä.
s
Mutta tiedättekö mikä on ahdistavinta?
Se että tänään saatat tuntea olosi vahvaksi, mutta huomenna se kaikki on rumuttunut. Aamulla saatat tuntea itsesi vahvaksi, iltapäivällä kaikki on muuttunut. Ahdistavaa. Et hallitse tunteita. Et sitä mitä tunnet. Miksi en voi tuntea normaalisti? Miksi kaikki on niin vaikeata?
Miksi en voi nauraa? Miksen itkeä?
Aamulla tuntui että voin kiivetä vaikka maailman korkeimmalle vuorelle, iltapäivällä tuntu että kaikki on kaatunut päälle.
En hallitse. Miksi tunnen näin?

4 kommenttia:

  1. oireita kaksisuuntasesta mielialahäiriöstä.

    VastaaPoista
  2. ensiksikin, tunteita voi hallita, mutta se pitää ensin oppia.
    toiseksi, älä vertaa itseäsi muihin.

    älä ota kaikkea henkilökohtaisesti, mitä ihmiset sanovat sinulle. unohda negatiiviselta kuulostavat lausahdukset ja keskity vain positiiviseen palautteeseen.

    myös henkisesti kipeillä ihmisillä murrosikä vaikuttaa mielialaan. sitähän sanotaan, että teinillä on maailmanloppu vähintään viisi kertaa päivässä. älä kiinnitä huonoon oloon liikaa huomiota, niin se ei ala hallita elämääsi.
    positiiviset ajatukset auttavat aina selviämään.
    "mitä sitten vaikka _tänään_ kaikki meneekin vitulleen? huomenna on taas uusi päivä, uusi mahdollisuus."

    yrittänyttä ei laiteta. ;D

    tsemppiä ja jaksamista !

    VastaaPoista
  3. Tunteitten ailahtelu on ihan tavallista. Se voi johtua kanssa tosta verensokerista. Miten syöt nykyisin?

    Ihanan raikas tää uusi ulkoasu. :)

    VastaaPoista
  4. Hei tsemppiä sulle matkalla "vapauteen",ei mikään ole mahdotonta!mut kuten kirjotit,se on pitkä ja rankka matka,tulla "normaaliksi".Tunnistan itessäni samoja toiveita aikast usein,mut voimia sulle,älä lopeta yrittämistä,tuntu susta miltä tahansa!

    VastaaPoista