Although often feel that I lack the longer, but still in my heart is a spark future

Vaikka usein tunnen että en jaksa, silti sydämessäni on kipinä tulevaisuudesta.

s

Varsinkin lähiaikoina olen ollut todella turhautunut seurustelusuhteeseeni, olen ollut niin kuitti koko kaukosuhteeseen. Tuntuu että mikään ei toimi, mikään ei mene eteenpäin, kaikki jurraa paikoillaan. Harvase ilta, varmaankin joka ilta, olen kirjoittanut rakkaalleni viestiä että en jaksa enää että lopetetaa koko seurustelu, mutta joka kerta olen deletoinut koko viestin, koska en aijo luovuttaa, miksi ihmeessä luopuisin ihmisestä jota rakastan enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa?

Se asia vaan on pakko hyväksyä että ikävä on ja tulee aina olemaan, samoin turhautumista, molemmin puolin. Olen sitä mieltä, että ne jotka ei ole elänyt kaukosuhteessa ei voi olettaa mitä sen epätoivon ja ikävän välille kaikkea muuta mahtuukaan. Sinne mahtuu niin paljon. 190km tuntuu niin vähältä, mutta samalla se on niin hiton paljon.

s

The word is mileage in my ears swearword

d

Se on todellinen kirosana. Olen huomannut sen jo kauan aikaa sitten. Olen aina luullut että eroaminen olisi helppoa, ei se ole, samalla kun rakastaa toista niin paljon että tuntuu pakahtuvansa siihen tunteeseen. Ja katuisin sitä päätöstä koko loppuelämäni, jos luovuttaisin, kaiken tämän jälkeen mitä olemme käynneet läpi! Sitä en tee. Odotan vain sitä hetkeä kun voimme muuttaa yhteiseen kotiin, omaan kotiin, sisustaa se yhdessä, löhötä sohvalla katsoen L-koodia vaikka koko päivä. Se tuo niin paljon voimaa kumminkin, se yhteinen koti, yhteinen elämä, yhteiset asiat. Miksi niistä kaikesta luopuisin? Miksi ihmeessä antaisin turhautumiselle vallan? Miksi sen tekisin?

s

Edellisissä suhteissa aina pelkäsin että minut jätetään tai petetään, nytten ne pelot on kadonnut kun pieru saharaa. Elän täydellä sydämellä joka päivä, sillä uskolla että jos poikki menee niin ainakin voin sanoa että en uhrannut ainuttakaan sekunttia sille pelolle että menee poikki. On uskallettava elää. Unelmoida. Uskoa. Luottaa.

S kanssa meillä on niin vahva ja luja luottamus toisiimme, ainakin minulle on sinuun rakas. Olen tehnyt niin paljon huonoja valintoja ja tekoja, ja ihmettelen miten minulla silti on sinut, tänäkin hetkenä. Kaiken sen säätämisen jälkeen elämme suhteellisen tasasessa suhteessa. Toki molemmilla on ongelmansa, ja ne ei katoa mihinkään, mutta niiden vuoksi pitää tehdä töitä, olla vahva, jottei häviäisi taistelua valon ja pimeyden välillä.

s

Olemme molemmat kasvaneet tämän reilu parin kuukauden aikana todella paljon. Olemme kasvaneet varsinkin psyykkisesti, vaikka emme usko sitä, olemme todella vahvoja, jos S olisimme surkeita luusereita, emme me olisi yhdessä, meiltä on vaatinut uskomatonta voimaa ja rohkeutta avata silmät ja elää yhdessä kaiken tämän keskellä, kaikkien niiden kanssa jotka epäilevät meidän rakkauttamme toisiimme. Se sattuu, se viiltää sydäntä, kun oma äiti tulee sanomaan että me emme saa seurustella kun sinä olit meillä, että hän ei halua sitä. Usko tai älä, ekaa kertaa minä avasin suuni ja laitoin vastaan. Minä taistelin, koska tiesin että hän on kohtuuton, että hän pyytää minulta liikaa. Minä en esitä ystävää sinun kanssa koska olet minun tyttöystäväni. Sen viikon aikana, yllätin itseni, minussahan on taistelutahtoa, tiedän mikä on oikein ja väärin, mitä minulta saa pyytää ja mitä ei. Mihin minun ei todellakaan tarvitse myöntyä!

s

Sinä tuit minua, annoit oikeat vastaukset, sanoit jos toimin väärin, kerroit sen minulle. Sillä viikolla uskalsin antaa raivoni näkyä, en hyväksy sellaista käytöstä edes äidiltäni, koska se on väärin, todella väärin. Ei hänellä ole oikeutta tulla sanelemaan minulle käskyjä tuohon tahtiin. Toki ymmärrän hänen huolen, mutta en sitä miten hän ilmaisi sen. Se oli väärin. Julmaa. Itsekästä. Monet epätoivon itkut tuli itkettyä, pelkäsin että minusta ei ole siihen, että en ole kyllin vahva avaamaan suutani, mutta minä olin, sinun tuellasi. Kiitos siitä rakas. Kiitos että annoit minulle voimaa.

k

Kun kuljit rinnallani sen seitsemän päivää, tunsin itseni vahvaksi ja uskomattoman voimakkaaksi. Kun sain sinut syliini tiesin että olin odottanut oikeata ihmistä, oikeata sydäntä. Oikeata hengitystä. Tiesin että se kaikki taistelu oli tämän arvoista.

Meidän viikkoon mahtui monenlaisia tunteita, niin onnea,surua,pettymystä sekä intohimoa. Mutta sitähän se suhde on? siinä pitää pystyä näyttämään kaikki tunteet, ja sinä pystyit todella upeasti, samoin minä. Olin todella onnellinen.

kk

Mutta kun se samperin sunnuntai tuli, tuntu että kuolen, minulta vietiin taas se rakas, taas sen helvetin kilometrien taakse, kauas, jota ei voi koskettaa. Kuinka se tuska satuttikaan, teki voimattomaksi, heikoksi. Makasin vaan peittosi alla, yritin hengittää sinun hengitystäsi minuun, saada sinut takaisin. Mutta en saanut, minulla on sinut, sinulla on minut, ja kuljen aina rinnallasi, vaikken siinä konkreettisesti kävelisikään.

jj

My heart is always there, wherever you are.

kk