Olen todella, todella pettynyt itseeni. Todella pettynyt.Tämänpäivän kalorisaldo on
2432 kcal
Tunnen kuinka voisin vajota pohjaan, unohtaa että koskaan elinkään, mitä mitä teen?
Kaikki lipee aina vaa hanskasta. Minusta ei tule koskaan kaunista tällä menolla, lihon ja lihon vaan lisään, olen jo nytten ällö ja inha. Oikea porsas. Tässä maailmassa ei ole mitään niin rumaa kuin minä. Ei mitään. Olen totaalinen kasa epäonnistumisia. Perjantaina paastoan. Minulla kävi hyvä tuuri.
Isä ja hänen vaimonsa lähtevät pois, on koko päivän poissa. Teen ruoan veljelle ja minulle. Katan molemmille pöydän ja laitan ruokaa lautaselle ja sotken sen. En syö. Kaadan vessanpönttöön, ja hymyilen ja sylkäsen perää. En tarvi moista potaskaa itseeni. Sen päivän elän pelkällä vedellä. Käyn kaksi kertaa päivässä jääkylmässä suihkussa. Kidutan itseäni. Tapan halun syödä, enään en edes nauti siitä. Jokainen imeytynyt kalori on pahasta. Todella pahasta. Ja sellasesta ei saa nauttia, ei ollenkaan. Ei ollenkaan!
Haluan vain olla kaunis. Haluan tuntea itseni kauniiksi ja pieneksi. En halua tuntea itseäni läskinä ja porsaana. Sellainen oksettaa minua. Ketä ei oksettais? Mutta tunnen olevani niin yksin. Vaikka on minulla ihmisiä ympärillä, mutta silti olen yksin, tässä pimeässä huoneessa, pyörin ja etsin valoa, mutta valoa ei ole. Minut on teljetty tänne, tungettu tänne pimeään. Vaikka tietä haluamaani.
Inhoan kysymyksiä miten minulla menee, olenko sujut itseni kanssa, tyydyn aina valehtelemaan, koska en halua ketään riesakseni. Haluan vain elää sillai kun itse haluan, ehkä minä pärjään aivan hyvin vähemmällä? Miksi kaikkien pitäisi tarvita se 2000kcal? Ehkä minä vain pärjään vähemmällä. Enemmän tässä on minulla ongelmana se että en omista itsekuria.
Muistan kun ensin aloitin vitosella laihduttamaan, siitä asti olen laihduttanut, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tavoitteen pidän edelleen siinä samassa, eli 30.12.2009 minä painan 75,0kg. Ja jollen paina, se ei tiedä minulle mitään kaunista.
2432 kcal
Tunnen kuinka voisin vajota pohjaan, unohtaa että koskaan elinkään, mitä mitä teen?
Kaikki lipee aina vaa hanskasta. Minusta ei tule koskaan kaunista tällä menolla, lihon ja lihon vaan lisään, olen jo nytten ällö ja inha. Oikea porsas. Tässä maailmassa ei ole mitään niin rumaa kuin minä. Ei mitään. Olen totaalinen kasa epäonnistumisia. Perjantaina paastoan. Minulla kävi hyvä tuuri.
Isä ja hänen vaimonsa lähtevät pois, on koko päivän poissa. Teen ruoan veljelle ja minulle. Katan molemmille pöydän ja laitan ruokaa lautaselle ja sotken sen. En syö. Kaadan vessanpönttöön, ja hymyilen ja sylkäsen perää. En tarvi moista potaskaa itseeni. Sen päivän elän pelkällä vedellä. Käyn kaksi kertaa päivässä jääkylmässä suihkussa. Kidutan itseäni. Tapan halun syödä, enään en edes nauti siitä. Jokainen imeytynyt kalori on pahasta. Todella pahasta. Ja sellasesta ei saa nauttia, ei ollenkaan. Ei ollenkaan!
Haluan vain olla kaunis. Haluan tuntea itseni kauniiksi ja pieneksi. En halua tuntea itseäni läskinä ja porsaana. Sellainen oksettaa minua. Ketä ei oksettais? Mutta tunnen olevani niin yksin. Vaikka on minulla ihmisiä ympärillä, mutta silti olen yksin, tässä pimeässä huoneessa, pyörin ja etsin valoa, mutta valoa ei ole. Minut on teljetty tänne, tungettu tänne pimeään. Vaikka tietä haluamaani.
Inhoan kysymyksiä miten minulla menee, olenko sujut itseni kanssa, tyydyn aina valehtelemaan, koska en halua ketään riesakseni. Haluan vain elää sillai kun itse haluan, ehkä minä pärjään aivan hyvin vähemmällä? Miksi kaikkien pitäisi tarvita se 2000kcal? Ehkä minä vain pärjään vähemmällä. Enemmän tässä on minulla ongelmana se että en omista itsekuria.
Muistan kun ensin aloitin vitosella laihduttamaan, siitä asti olen laihduttanut, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tavoitteen pidän edelleen siinä samassa, eli 30.12.2009 minä painan 75,0kg. Ja jollen paina, se ei tiedä minulle mitään kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti