Olen niin tympääntynyt, ihmisten jatkuvaan neuvomiseen.
Tyttöystävän kanssa taas tapeltiin, minulla palo samantien hermot kun hän rupesi vänkäämään vastaa asiassa jonka olin päättänyt, eli kun olin lihonut 200g en salli itselleni nukkumista. Menen vasta kolmelta nukkumaan ja herään puoli yhdeksän. Opetan itseni tavoille. En salli lihomista, en edes grammaakaan. En edes grammaakaan. Ja jollei se miellytä ihmisiä, en kaipaa heitä rinnalleni.
Tässä jossainvaiheessa teen sellasen vakiolenkin osastoajalle, jonka teen joka päivä osastolla.
joku reilu vitosen lenkki, se olisi kohtalainen. Se pitää käydä tunnissa läpi, jollen kävellen kerkeä, alan juoksemaan joitakin matkoja siitä.
Minulla on oma pikku salaisuus ja sitä vaalin kun timanttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti