s Sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen
Aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen
Sä et oo kovin vahva mutta
En oo sitä vaatinutkaan
s
Luulin että tämä ei koskaan tulisi omalle kohdalla, uskoin että en koskaan joutuisi saattamaan enkelten luokse parasta ystävääni, uskoin että paras ystäväni olisi häissäni kaasona ja pimeydessä turvani, mutta kaikki muuttui, minun paras ystävä ei tule olemaan kaasoni eikä pimeydessä turvani. Se pienen pieni hentoinen enkeli nousi taivaasee, turvaan pahuutta ja tuskaa. Kun tutustuimme, olimme kun paita ja peppu, suunnittelimme kimppakämppää, samoja unelmia, halusit olla kätilö, sairaanhoitaja,opettaja. Halusit kaikkea mihin olisit sopinut, mihin sydämesi olisi luotu. Meidän ei tarvinut sanoa lausetta loppuun kun tiesimme mitä toinen tarkoittaa, tunsimme toisemme paremmin kun kukaan muu.
ss
Mutta meidän molempien elämää varjosti masennus, teki elämästämme harhaa, mitä halusimme piiloo. Mutta molemmat halusimme elää, taistella, näyttää tälle paskalle maailmalle että me emme sille häviä, että me emme luovuta. Mutta sovimme että jos toiselle joskus käy jotain niin toinen jatkaa, kivusta huolimatta, ja niinhän minä jatkoin, pidän meidän sopimusta yllä, mutta tiedätkö dear mitä? Joka päivä lysähän lattialle ja itken, mikään päivä ei ole helpompi, mutta sanotaan että surulla on aikansa, mutta se ei helpota, mikään päivä ei ole helpompi. Tekisin mitä tahansa jotta voisin palata ajassa taaksepäin ja estää hyppysi kuolemaan, laitoit viestin minulle että en saa syyttää itseäni, miten voisin olla syyttämättä? Olit minun paras ystävä, ja annoin sinun poistua. Syvällä sisimmässäni tiesin että et ole ikuista, kuten ei kukaan meistä, mutta sinun lähtösi on lähellä, yritin vaientaa sen äänen, sen pelon, sen tiedon. Mutta joka päivä se kalvoi mieltä, tiesin että jotain tulee tapahtumaan.
ss
Kun suljen silmäni, näen sinun hymysi verkkokalvoillani, sinun kauniin hymysi joka loppui aivan liian aikasin. Joka kerta kun tulee kesä, vihaan ja samalla rakastan sitä, se oli meidän aikaamme, me rakastimme kesää, nytten en tiedä rakastanko enään. En tiedä haluaisinko kesää edes, kesä, se muistuttaa niin paljon, ehkä liikaakin. Kevättä en rakasta enään, kevät on viha, joka palaa minussa, vihaan vappua, vihaan niin paljon. Vihaan kuolemaa ja samalla rakastan sitä. Vihaan rakkautta ja samalla rakastan sitä. Vihaan tunteita, vihaan kaikkea joka muistuttaa sinusta, mutta en yritä unohtaa, koska sitä en halua ja siihen en kykene. Se tuska ja kipu on vieläkin minussa, se ei koskaan tule lähtemään. Se viiltää sydäntä, niinkuin minä viillän ranteitani, mutta se viilto sattuu enemmän, liikaa. Kuvasi on edelleen rahapussissani, en irrota sitä, koskaan. Olet siellä, olet kalleimpani, kaunis muisto.
Halusit apua, et sitä saanut, ja siitä olen vihainen, todella vihainen. Sammuuko se viha koskaan? Ei, ei se sammu. Se kertoo aina syyn sille miksi vihata tätä valtiota, tätä ns, hyvinvointivaltiota. Se viha saa itkemään, en osaa lopettaa sitä,en tiedä haluanko, se tappoi sinut. Ja sitä en voi antaa anteeksi, en koskaan.
dd
Kun kuulin kuolemastasi, en tiennyt mitä tehdä, en osannut tehdä mitään, en osannut itkeä, en uskonut, halusin vakuutella että se on paska vitsi, kusetus, mutta se ei ollut, se vitsi, vieläkin haluan uskoa että elät, elät, muistoissamme ja paremmassa maailmassa. Jonne minä tulen kun sen aika on. En osaa sanoa koska, mutta sitten kun sen aika on.
ss
Minusta on tullut sokea, en huomaa enään maailman kauneutta, onko kauneutta edes olemassa? Mitä kauneus on? Näen vain vihaisilla ja tuskaisilla silmilläni, vain sen tuskan jonka jätit, kukaan ei ole koskaan satuttanut minua niin paljon kuin sinun kuolemasi satutti. Ei kukaan. Olen lähes tunteeton, tapoin tunteeni. En uskalla rakastaa, rakastan silti, en niinkuin ennen, pidän aina sen välimatkan, ettei minuun enään sattuisi niin paljoa, mutta ei minuun satu. Kukaan ei voi satuttaa niin viiltävästi kuin se tieto että olet enkeli.
s
You are the world's most beautiful angel.
You are my best friend,
s
always.
s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti